Joululahjani

Monella tapaa vaikea kuukausi hiljenee huomenna jouluaattoon.
Maa on musta, vettä sataa ja valkea joulu ja sen tunnelma löytyy vain huomisen aamun lumiukosta.
Jotain mukavaa löytyi viikolla myös kirppikseltä, vaikka olenkin päättänyt hillitä näitä hetken mielijohdeostoksia.
Mutta...

Jonkun mielestä tämä emaloitu, valurautainen Le Creuset-pannu oli varmaan jo ostohetkellä aivan liian iso, raskas, väärän värinen tai muuten vain huono, koska kaupan tarraakaan ei oltu irroitettu vielä pannun pohjasta. Varteen oli liimattu kuuden euron hintalappu!
Kiitos hinnoittelijan, tälläkin kertaa.

Valurautapannujen "Rolls Royce" on mun!

Joulua kaikille

Marrasmasennus

Huomenna saa avata joulukalenterin ykkösluukun.
Tulisispa sieltä kunnon pakkaset ja lumisade!
Jos ikkunasta on viimeisten viikkojen aikana kurkistanut ulos oikealla hetkellä, on saattanut nähdä pilkahduksen sammuvaa aurinkoa. Todennäköisemmin vastassa on kuitenkin ollut märkää, hämärää sumua.
Toisin oli vuosi sitten.
24 päivää jouluun...

Tumma, tummempi, torrefacto

Ripaus kahvikulttuuria lähimarketin kahvihyllyltä.
Uusin kahvilöytöni on espanjalainen Oquendo Torrefacto-kahvi, joka on sekoitus vahvaa ja huipputummaa robusta Torrefactoa ja Arabican natural-paahtoa. Torrefacton osuus on niinkin korkea kuin 30%, joten luonnetta kahvilta löytyy! Ilman maitoa en ole vielä uskaltanut edes kokeilla...

Hinnaltaan kahvi ei juurikaan poikennut suosituista, kotimaisista ja hyvänä pidetyistä suodatinpuruista, joten suosittelen kokeilemaan - tosin jos tumma pressa tuntuu vahvalta, suosittelen jättämään kokeilun...

Täällä keskustelua ko. paahdosta.

EI Ei ei

Kuvat varastettu vihapäissään sieltä sun täältä!

Suppilosatoa

EI NÄIN!

En voi väittää, etteikö minua olisi varoitettu. Sienien kuivaaminen onnistuu uunissa, vain ja siis VAIN jos siinä on kiertoilmatoiminto ja tätä ei sellaiseksi lasketa.
No onneksi neljästä muovikassillisesta oli osa varaa polttaakin ja lopullinen onnistunut kuivaus tapahtui sitten Elfan vaatekoreissa, auton sisätilanlämmittimellä, vessassa. Lämpö kun ei ole tässä hommassa se taikasana, vaan ilman kiertäminen ja sen kuivuus.

Seuraavalla kerralla viisaampana! 

Kamerapohdintaa

Olen muutaman viikon ajan suunnitellut uuden kameran hankintaa.
Nykyisissä tarpeissani järkkäri on vain kömpelo, erikseen mukaan riesaksi otettava laite ja suurin osa eri asioiden ja tapahtumien dokumentointia tapahtuukin kännykän kameralla, jonka kuvan taso ahdistaa!
Viettäähän nykyinen digijärkkärini myös pian jo 10v. synttäreitä.

Tahdon kuitenkin olla valokuvaaja, en vain kuvien ottaja tai satunnainen näppäilijä. Haluan, että voin kuvaa otettaessa säätää itse helposti kuvan eri asetuksia ja jos mahdollista, suoraan napeista, ilman mitään monitasoista menu-valikkoa. Vihaan ajatusta, että kamerassani hyrisee joku tehtaan propellipään säätämä ja kaiken mullistava automaatiosofta, joka tunnistaa kasvot, terävöittää kuvat, korjaa valotusvirheet ja muuttaa valkobalanssit haluamakseen.
Kas kun ei kuvaa puolestani ja nauti itse otoksista!
Tahdon myös, että voin kuvailla heikommassakin valossa ilman järkyttävää kohinaa tai suoran salaman puhkipolttamia kuvia.

Viimeisimmät seuraamani kamerauutuudet ovat tunkeneet joukkona itsensä digipokkareiden ja järkkäreiden väliin, ns. taskujärkkäreinä ja kun nämä uudet aluevaltaajat vielä kasataan laadukkaista komponenteista ja maustetaan perinteisillä toiminnoilla ja säätömahdollisuuksilla, tarjolla on mielenkiintoinen uusi kamerajoukko digimaailmaan.

Vanhan filmiajan kuvaajan sydäntä aivan lämmittää säätää digissä aukkoa linssistä kiertämällä...

Nämä tahdon:

• valovoimainen laajakulma vähintään 24mm (kino 35mm) ja f2.0
• zoomia jonkin verran
• mahdollisimman suuri kennon fyysinen koko
• hyvä optinen etsin
• kaikki käsisäätömahdollisuudet, myös tarkennus.
• RAW-kuvaus
• ei liian pieni koko

ja vahvoja ehdokkaita ovat siis


Fujin X10 ja sen isoveli-herkku Fuji X100, Panasonicin Lumix LX5 tai Nikonin peilittömät Nikon V1- mallit

Myös Ricohin GXR malli Leican M-sovitteella olisi mielenkiintoinen, joskaan ei se halvin tuttavuus, kun noita laseja ei ole...



Näistä toivelistan kameroista X10 on se todennäköisin vaihtoehto ja toiveiden täyttäjä tavallista suuremmalla kennolla, optisella etsimellä, kuvanvakaajalla ja zoomilla, kunhan se vaan tulee kauppoihin ensin...

Designweek

Helsinki designweek 9-18.09.2011





Helsingin tulli- ja pakkahuone oli hieno, myös sisältä.



Plumenit rouheaa tiiliseinää vasten.




Viikon mukavin visiitti oli Openhouse Helsinki nimisen tapahtuman tuoma mahdollisuus vierailla Alvar Aallon Munkkinemen asunnossa hyvän "luennon" säestämänä!

***********************************

Habitare oli vähän blaah, tai sitten olin vain väärällä fiiliksellä ja väsyneenä liikkeellä. Koko messuista riittäisi minulla vuosittain se Ahead-osasto kylkiäisineen - vaikka syytä olisi ollut tutustua niin moneen muuhunkin osastoon...

Iso talo, kiva piha

Nämä ruudut kuvasin ensimmäisellä kamerapuhelimellani, vappuna 2006. Värit ovat kuin vesivärimaalauksessa, mutta siinä se vielä savuaa - pari yötä aiemmin palanut VR:n makasiini.
Tuolla tuli käytyä monesti kirppiksellä, juhlimassa upeita häitä, kuuntelemassa konsertteja ja ihailtua punatiilen rouheutta.



Nyt viisi vuotta, monta yleisöosastokirjoitusta ja tusina Nokiaa myöhemmin paikalle on noussut akustiikaltaan hyväksi kehuttu ja arkkitehtuuriltaan mitäänsanomattomaksi lytätty musiikkitalo.



Enemmän kuin itse talo, suurta osaa helsinkiläisiä tulee varmasti "palvelemaan" talon edessä Kiasmaa kohti laskeutuva nurmikko penkkeineen, joka on kuin tehty ajan tappamiseen, siiderin lipittelyyn ja kesäilloista nauttimiseen.
 




Tämän musiikki- ja Sanomatalon väliin jäävän "aukion" toivon edelleen olevan keskeneräinen... Onhan?

Elokuun askartelut

Elokuun kuvasatoa raksalta. Nyt siirryn välillä kevyisiin sisätöihin.

Oi mun Voltaren

Näitä ei voi etsiä - joskus ahkeruus palkitaan ja nämä vain tupsahtavat vastaan!
Kirppikset ja muut vanhan tavaran liikkeet pullistelevat 80-luvun salkkuja, vinyylimuovisia mainosreppuja ja muita kantolaitteiden kamaluuksia. Tämä vaalea nahka-juuttikankainen ihanuus oli hylätty kierrätyskeskuksen "Ilmaistavarat-puolelle" ja sisäänsä hän halusi vielä viereisestä rekistä mm. mustan pitkähihaisen pellavapaidan! Mustaa pellavaa - eihän mitään niin ihanaa saa edes kaupoista! Kierrätys kunniaan!