Saatana, pidä sieluni!

Tänään myin sieluni saatanalle. Annoin periksi omista perusperiaatteistani, petin pyhän vakaumukseni ja toimin kaikkia omia, itselleni tekemiäni pyhiä lupauksia vastaan.

Ostin viiniä paketissa.

Anteeksi.
Tämä tulee varmasti toistumaan.

Olin jo usean viikonlopun ajan taistellut saman yksinkertaisen ongelman edessä. Mieleni on tehnyt viiniä, mutta pullon avaaminen viinikaapista, tarkoittaa aina samalla vähintään litran juomista kerrallaan, yksin. Viini kun tuppaa säilymään avattuna kaapissa yhtä hyvin kuin luistinradan jää ilmastonmuutoksen kourissa kärsivässä pohjolassa.

No, tehty mikä tehty ja olen pystynyt jo antamaan teon anteeksi itselleni ja saavuttanut sielunrauhan. Laatikko kassissa, raitiovaunussa istuessani tajusin ostaneeni yli neljä pulloa viiniä noin viiden euron pullohinnalla. Sijoituksena laatikko voisi siis olla hyvä, nyt vielä kun en ollut sitä avannut.
Myyjä kovasti vakuutteli laatikkoviinin säilyvän juomakelpoisena jopa kuukauden, mutta mitä käsittää tuo termi "juomakelpoinen"? Jos juomakelpoisuuden raja kulkee tuolla etikka- viini- viinietikka akselin välimaastossa, en halua odottaa edes tuon hetken lähestymistä.

Itse viiniin: Trapiche Malbec - nyt kun sitä on jo pitkä kulaus juotu ja lisää lasissa.
Kun tietää juovansa viiden euron viiniä, ennakko-odotuksilta ei voi välttyä.

Viini oli väriltään hyvin tummaa ja Malbec-rypäleen tavoin maussa oli reilusti lajikkeelle tyypillisiä makuja, kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata, tallimaisuutta ja nahkaa. Tuoksussa oli myös aavistus hiivan kohottamaa tuoretta sämpylätaikinaa. Maku oli luonteeltaan pehmeä, täyteläinen, hedelmäinen ja kesti tämän hintaluokan viinille melko pitkään. Liikaa tammisuutta ei Malbecille tyypilliseen tapaan ollut, happamuutta löytyi kuitenkin sopivasti. Pientä tunkkaisuutta olin maussa havaitsevani - liekö sitten syynä itse viini, vai sen kanssa syömäni rock-pantteri-makeiset?

Lupaan, että jos olisin kaatanut decanteriin tätä viiniä pullosta, jonka hintaa en olisi tiennyt tai etikettiä nähnyt, saattaisi suhtautumiseni olla erilainen kuin nyt. Viini oli kuitenkin, näin yksin, ilman ruokaa juotunakin hyvä ostos, ja jos viini ei parin viikon aikana tästä huonommaksi muutu, joudun tinkimään yhdestä viineihin liittyvästä periaatteestani.

Saatana, olet sieluni ansainnut!