Takinkääntäjä

Juuri kun muutama päivä sitten kirjoitin siitä, kuinka aidot asiat ovat niin hienoja, sorruin itse virittämääni ansaan. Kattorosetti on jo pitkään ollut mielessäni, mutta jollei se olisi tullut vastaan kierrätyskeskuksen alennuskorissa väärin hinnoiteltuna, en olisi siihen sortunut. Koska katossani on jo pienet "rosetit", tiesin joutuvani tekemään paljon töitä mattoveitsen kanssa veistääkseni sopivan kolon uuteen rosettiin.
No takaportti oli, että vessaan sitten, jollei veistäminen onnistu mutta onnistuihan se!
Pieni rako edelleen jää katon ja rosetin väliin, koska veistettävää paksuutta ei ollut tarpeeksi.
No nyt on feikkistyroksirosetti koristamassa feikki Verneriä - niin aitoa!




Halogeenien muuntajan sain oikosulkuun ja samalla poltin koko paskan. Olkkarin katon onnistuin myös rikkomaan ottaessani vanhaa johtokujaa irti. Tämän lisäksi sain kattoon sotkettua hirveän "camo-kuvion" yrittäessäni yleispesuaineilla hämärässä pestä vaalea raitaa pois viisi vuotta katossa olleen kujan jäljiltä.
Ei siis niin hyvä eilinen ilta...
Maalausurakka taas siis tiedossa, mutta senhän mä jo osaan!


PS. Olihan muuten mahtava hiihtokeli!