Aasian herkut - osa II

Tämä kuva on niin kaukana trooppisesta kuin vain voi olla.
(no okej, on siinä toi limen siivu, mutta...)

Oikeastaan kaikki lähti siitä, että kookosmaito oli lähikaupasta loppu (lukuunottamatta ihmisravinnoksi kelpaamatonta light-viritelmää).
No kun jokin on loppu, sitähän pitää sitten saada! (elämän ei ole tarkoituskaan olla helppoa)

Kun kookosmaito oli loppu myös keskustan seitsemästä ensimmäiseksi käymästäni ruokakaupasta, olin entistä varmempi, että haluan sitä! (taksi Hki-Vantaalle ja lentolippu Hki-Bangkok 1100€ - ehkä..?)

Valitsin kuitenkin kuukausikortin, suuntasin Linjoille ja tadaa, litra kookospähkinän maitoa oli minun!

Samoin kuin kultaisessa nuoruudessa, jossa tonnikalan maku peitettiin ketsupilla (silloin kun kuvittelin tonnikalan elävän vain ja ainoastaa hiutaleina purkissa) päätin onnistua peittämään Lidlin pakasteseitin maun currytahnalla ja tv-sarjan "maailman oudoimmat ruuat" innostamana ryhdyin luomaan fishheadcurryä ilman sitä head-osiota.

Onnistuin, mutta kokatessa unohdin, että "aidot" aasialaiset currytahnat ovat vahvuudeltaan eri luokkaa, kuin Prisman vastaavat, joten puoletkin tahnan määrästä olisi ollut varmasti tarpeeksi.