Iso talo, kiva piha

Nämä ruudut kuvasin ensimmäisellä kamerapuhelimellani, vappuna 2006. Värit ovat kuin vesivärimaalauksessa, mutta siinä se vielä savuaa - pari yötä aiemmin palanut VR:n makasiini.
Tuolla tuli käytyä monesti kirppiksellä, juhlimassa upeita häitä, kuuntelemassa konsertteja ja ihailtua punatiilen rouheutta.
Nyt viisi vuotta, monta yleisöosastokirjoitusta ja tusina Nokiaa myöhemmin paikalle on noussut akustiikaltaan hyväksi kehuttu ja arkkitehtuuriltaan mitäänsanomattomaksi lytätty musiikkitalo.
Enemmän kuin itse talo, suurta osaa helsinkiläisiä tulee varmasti "palvelemaan" talon edessä Kiasmaa kohti laskeutuva nurmikko penkkeineen, joka on kuin tehty ajan tappamiseen, siiderin lipittelyyn ja kesäilloista nauttimiseen.

Tämän musiikki- ja Sanomatalon väliin jäävän "aukion" toivon edelleen olevan keskeneräinen... Onhan?
Tunnisteet: kulttuuri, valokuvaus






