Talvisia viinejä

Pitkään aikaan en ole kirjoittanut sanaakaan viineistä. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö niitä olisi tullut hörpittyä läpi kylmän, synkän ja lumisen talven.
Sellainen kun on tänä vuonna myös helsinkiläisille suotu!

Esittelenkin siis takautuvasti muutaman valitun viinin.

Blini-illan kyytipoika - Wolfberger Riesling

Helmikuun blini-juhlien viininä tarjosin shampanjan lisäksi viini-Alkon myyjän suosituksesta Alsacen alueen Wolfberger-rieslingiä. Viini sopi erinomaisesti blinien seuraksi, vaikka itselleni punaviini olisi ollut luontevampi kumppani, koska mitään kalaa/mätiä ei lisukkeista tänä vuonna löytynyt.
(Tässä juttu viime vuoden viinivalinnoista)
Mitään suurta uutta tai yllättävää ei tämä vuoden 2007 kultamitalisti kuitenkaan tarjonnut, mutta hento, mukavasti raparperiin ja sitruunaan vivahtava viini oli onnistunut valinta kaikessa raikkaudessaan olematta kuitenkaan maultaan mitättömän hento. Suosittelen tarkoitukseen!
----------------------------------------

Espanjan lämpöä ja pettymystä - Lan Crianza Rioja (Tempranillo 100%)

Yhden kylmän ja pimeän viikonlopun pehmensin toissa jouluna lahjaksi saamallani Lan Crianza Riojalla. En tiedä oliko viinin kanssa nautitut lisukkeet vääriä (irtokarkit :-) tai odottiko suu jotain muuta makua, mutta pehmeän hedelmäiseksi ja tyypilliseksi riojaksi kehuttu Crianza jätti suuhun voimakkaat eukalyptysmaisen maun. En siis kehu, mutten oikein uskalla haukkuakaan.
----------------------------------------

Alppimaan ihana yllättäjä - Muenzenrieder Zweigelt Classic (Zweigelt 100%)

Viimeisin todellinen löyty on Alkon itävaltalainen, alle kympin uutuus Muenzenrieder Zweigelt Classic.
Jos en eilen illalla olisi tiennyt juovani eurooppalaista viiniä, olisin väittänyt lasissa olevan Uuden-Seelannin Marlborough-alueen pinot noir-rypäleistä tehtyä ihanuutta.
Maussa on paljon mustikkaa, herukkaa ja keveyttä, mutta kuitenkin sopivasti tanniinien tuomaa särmää ja hapokkuutta. Tänään, kun pullo on saanut hengittää yön yli, avonainen maku on jopa petollisen mehumainen ja marjaisuus korostuu entisestään.
Tämä on juuri niitä punaviinejä, jotka eivät rupea turruttamaan ja väsyttämään lasillisen jälkeen ja joiden takia punaviini ei ole vain kylmien, synkkien talvi-iltojen tai mausteisten liharuokien juomaa. Sopisi varmasti erinomaisesti esim. tonnikalan seuraksi.
IHANAA!

Siinä parit viinivinkit. Mahtavat aurinkoiset hiihtosäät jatkuvat ja nyt myös makkarin katto vuotaa, joten kosteita aikoja odotellessa ja viinejä nauttien.


Arkistojen kätköistä:
blinijuttu 2011
blinijuttu 2009